Yhteiskunnan heikompiosaisista pidettävä huoli - Edustajiston kokouksen avauspuheenvuoro

Edustajiston kokous 11.-12.2014

Hyvät toverit!

Elämme taloudellisesti vaikeita aikoja. Olemme eläneet jo jokusen tovin, jos jollekin tulee yllätyksenä. Saamme jatkuvasti kuulla eetteristä, kuinka ”talous on vaatinut”, tai ”tilanne on vaatinut”. ”Valtio vaatii”, ”kestävyysvaje vaatii”, ”uskottavuus vaatii”, ”luottoluokitus vaatii”, ”parlamentti vaatii”, ”komissio vaatii”, ”kansainvälinen valuuttarahasto vaatii”, ”sopeutus vaatii” ja ehkä oma lempparini ”hyvinvointi yhteiskunnan pelastaminen vaatii…”. Eikä tällä viimeiselläkään tarkoiteta huolehtimista pienen ihmisen asemasta.

HITTO! Me muodostamme kansalaisyhteiskunnan ja ME VAADIMME! Me olemme ihmisten muodostama liike ja ME voimme vaatia! Me voimme saada ihmiset liikkeelle ja vaatia ihmisarvoista, oikeudenmukaista kohtelua.

Mikäli ay-liike haluaa huolehtia palkansaajan asemasta ja me eritoten palvelualoilla pienipalkkaisten mahdollisuudesta saada työstään toimeentulo, on meidän huomioitava myös työttömät ja opiskelijat aktiivisina vaikuttajina työmarkkinoiden dynamiikkaan. Jos jatkamme katsomista sivusta, kun sosiaaliturvaa leikataan ja oikeutta sen saamiseen merkittävästi vaikeutetaan, voimme heittää hyvästit myös palkansaajan aseman parantamiselle. Kun työvoimasta on ylitarjontaa ei työnantajilla ole minkäänlaista todellista painetta kilpailla työntekijöistä, heidän hyvinvoinnistaan ja jaksamisesta.

Vain pysäyttämällä jatkuvat pyrkimykset työvoiman tarjonnan lisäämiseksi mitä erilaisimmilla keinoilla, pystymme esittämään vaatimuksia ihmisarvoisen elämän perusteista.

Työttömät eivät ole 500 000 laiskan pulskean ja sairaan ihmisen joukko, joista tulee kuntouttaa viimeisetkin ihmisarvon tunteet ilmaistöissä, mahdollisesti niissä samoissa töissä, joista he ovat aiemmin saaneet ihka oikeaa palkkaa. Opiskelijoiden ei tarvitsisi olla löyhässä hirressä, olla jatkuvasti hiertävässä lyhyessä lieassa jossa heitä pidetään väkisin työmarkkinoiden reservityövoimana, vailla mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan. Palkakseen saavat läjän velkaa, tutkinnon jonka avulla ei työllisty kun ei omaa alalle vaadittavaa kokemusta. Kylkiäisenä tarjotaan aimo annos syyllisyydentunnetta siitä, kuinka opiskelija on ollut auttamatta aivan liian laiska, kun opinnot venyivät useammalla vuodella.

Tässä maassa on enemmän rahaa kuin koko sen historian aikana. Tässä maassa olisi aidosti mahdollisuus tehdä sosiaalisesti kestävää politiikkaa. Meidän tulee ay-liikkeessä huolehtia siitä, että noista rahoista maksetaan riittävää veroa ja että ne jotka oikeasti tienaavat enemmän, myös maksavat aidosti kovempaa veroa. Ja että yritykset eivät voi aggressiivisella verosuunnittelulla minimoida velvollisuuksiaan yhteiskuntaa kohtaan. Tähän tarvitsemme yhä tiiviimmän kansainvälisen ay-liikkeen verkoston…

Jotta ay-liike Suomessa vahvistuisi entiseen kukoistukseensa, tulee meidän huolehtia siitä, että mahdollisimman moni tässä maassa tietää miten häntä itseään koskevista asioista päätetään. Me PAMissa uudenaikaisimpana ammattiliittona olemme ottamassa merkittäviä askelia juuri oikeaan suuntaan. Olemme päättäneet antaa aiempaa enemmän koulutusta siitä, miten jokaisen asema ammattiliitossa on tärkeä ja miten jokaisella on oma roolinsa ja mahdollisuutensa sanoa sanottavansa. Mahdollisuus olla mukana päätöksenteossa ja vaikuttamassa yhteisien tavoitteiden asettamiseen ja niihin pääsemiseen. Tulevan liittokokouksen yhteydessä liiton rakenteet muuttuvat merkittävästi. Samalla on aito mahdollisuus kriittiseen tarkasteluun toiminnan sisällöistä. Rakenteet liitossamme on yhä edelleen demokraattiset, mutta jos meistä PAMilaisista yhä harvempi tiedostaa oman roolinsa merkityksen, sitä huonommin demokratialla on mahdollisuus toteutua. Huolehtikaamme siis siitä, että kun huomaamme joukoissamme ihmisen, jolla on paloa, sydäntä ja tahtoa olla vaikuttamassa, että teemme selväksi mitkä ovat ne hyvin moninaiset mahdollisuudet ottaa osaa. Meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta tahi vanhempaakaan sen vuoksi, että pidämme itsellämme jotain sellaista tietoa ja taitoa joka kuuluu meille kaikille.

Vielä tähän loppuun, todennäköisesti viimeisen PAMin edustajiston kokouksen avauspuheenvuoroon haluan maalata omaa haavekuvaa tulevista valtuuston kokouksista. Uskon aidosti, että pienemmällä valtuustolla voimme päästä huomattavasti vuorovaikutteisempaan kokoustamismalliin. Näen, että meillä voisi olla valtuuston kokouksien yhteydessä osia, jotka ovat kaikille jäsenille avoimia. Me voisimme pitää esimerkiksi asiantuntijapaneeleita vaikkapa teemalla köyhyys. Paneelin jälkeen mikki olisi kaikille avoin ja läsnäolijoilla olisi mahdollisuus evästää valtuustoa kulloisestakin teemasta. Uskon, että tällä keinolla tuomme toisaalta toimintaamme läpinäkyvyyttä, mutta mahdollisuuden myös osallistua hyvin kouriintuntuvalla tavalla. Ja kun aktiivisuus lavenisi, ammattiliittomme voimistuisi. Meillä olisi joukossamme aina vain kasvava osuus aktiivisesti osaa ottavia.

Arvon toverit!

Olemme juuri vihkineet uuden lippumme käyttöön. On toissijaista miltä se näyttää vaikka ei sekään missään nimessä ole merkityksetöntä. Oleellista on, mitä se meille edustaa ja mitä me teemme sen alla! Että sen nähdessämme voimme kokea ylpeyttä. Että se herättää meissä voimakkaan tunteen yhteenkuuluvuudesta. Se on osa pamilaisten vahvaa identiteettiä ja se kokoaa alleen suuren ay-perheen. Meidän tehtävänä on huolehtia, että tuon lipun alla teemme sellaisia asioita, että myös tulevat sukupolvet voivat kokea tuota ylpeyttä. Että lipun nähdessään he voivat ylpeydellä kertoa olevansa osa jotain laajempaa, ihan tavallisista ihmisistä koostuvaa ryhmää, jotka ovat solidaarisuuden nimissä valmiita taistelemaan kullekin mahdollisuuden oikeudenmukaiseen ja ihmisarvoiseen elämään!

Kortit ovat meidän käsissämme. Kertokaa ja evästäkää tulevia liittokokousedustajia ja tehkää tästä liitosta näköisenne, sellainen, josta voitte tuntea ylpeyttä. Sellainen jonka voitte rohkeasti saattaa myös tulevien sukupolvien huomaan.

Näillä sanoilla, avaan edustajiston syyskokouksen 2014.