Tyydymmekö vaihtoehdottomuuteen? - Edustajiston avauspuheenvuoro
Joonas Tuomivaaran kokouksen avauspuhe PAMin edustajistossa 14. – 15.11.2013
Hyvät edustajistotoverit, hallituksen jäsenet sekä liiton henkilökunta!
Tuntuu, että elämme vaihtoehdottomuuden aikaa. Tuntuu, että toimintamme raamit ja työntekijöiden aseman ehdot sanellaan ulkopuolelta. Muutosta tähän ei tapahdu, ellemme sitä itse määrätietoisesti hae.
Minulla on haave ammattiliitosta ja ay-liikkeestä ja sen tulevaisuudesta. Olen pohtinut, siinä missä moni muukin, mikä on ammattiliiton rooli tulevaisuudessa ja millaisiin haasteisiin meidän vastattava.
Voisimmeko tuoda konkreettisia ja merkittäviä vaihtoehtoja keskusteluun taloudesta? Voidaan sanoa, että palkkamalttia on toitotettu jo vuosikymmeniä. Vallalla olevan talousajattelun piirissä, sille on aina ollut hyvät perusteet. Yhteiskunnat, yritykset, hyvinvointi, kilpailukyky, luottamus, vakaus ja ennustettavuus ovat sitä jo pitkään edellyttäneet. Mutta onko todella näin? Onko todella niin, että hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja vaurastumista on mahdollisuus parantaa tai säilyttää ennallaan ainoastaan maltillisuudella? Ihanko oikeasti olisimme joutuneet heittämään hyvästit koko hyvinvointivaltioajattelulle, jos emme olisi äärimaltillisuuteen suostuneet? Onko vika kuitenkin omassa ajattelumaailmassamme ja asenteessa, että emme etsi ja haasta valloillaan olevia käsityksiä taloudesta? Voisiko esimerkiksi ajatella, että kysyntää luodaan palkkavetoisesti, joka sitten toimisi taloutta ruokkivana tekijänä?
Entä eikö meillä ay-liikkeessä ole mitään tarvetta reagoida millään tavalla USA:n ja EU:n väliseen vapaakauppasopimukseen?
Haaveilen liitosta ja ay-liikkeestä, jolle solidaarisuustoiminta on työtä niin omien, kuin koko maailman työntekijöiden etujen vuoksi. Ei vain hyväntekeväisyyttä. Olisiko meillä kykyä estää vapaa- ja erityiskauppa-alueiden syntymistä ja näin kitkeä laillista veronkiertoa? Olisiko tällä tavalla mahdollisuutta saada vaurauden läjittyminen superrikkaille lakkaamaan ja raha kiertämään kansantalouksiin? Millä keinoilla saisimme aikaan tilanteen, jossa veroparatiiseille ei ole jalansijaa, eivätkä valtiot kilpailisi keskenään verotuksen kepeydellä, suunta syöksykierteenlailla kohti nollaa? Onko meillä mahdollisuuksia auttaa kehittyviä maita vaurastumaan itsenäisiksi ja riippumattomiksi, vauraiksi valtioiksi, joita voitaisiin tulevaisuudessa verrata tasavertaisesti pohjoismaiden kaltaisiin hyvinvointivaltioihin? Köyhien valtioiden työntekijöiden etujen ajaminen ei kuitenkaan ole pois omista eduistamme. Päinvastoin, parantaisimme samalla asemiamme. Työmme ei olisi samalla tavalla edes teoriassa enää kustannuskysymys ja ulkomaankauppaa olisi aidosti mahdollisuus tehdä useampien maiden kanssa.
Haastan teidät kaikki visioimaan liittoa, joka antaa poliittisille puolueilla vaihtoehtoja ja joka myös toimii tiukkana edunvalvojana. Suunnittelemaan AY-liikettä, joka omalla vahvalla äänellään, uskottavuudellaan ja koollaan, palkansaajien megafonina saa poliittiseen kenttään oikeita ja helposti erottuvia linjauksia, joka ei suostu ainoastaan päättämään pienten nyanssierojen sävyttämistä muiden antamista vaihtoehdoista. Eli edistämään ja vahvistamaan demokratiaa.
Hyvät edustajiston jäsenet!
Toivon todella, että teette kouriintuntuvia esityksiä liiton tulevaisuudesta. Se on meidän kaikkien tehtävä. Ei ainoastaan tulevaisuustyöryhmien, puheenjohtajien ja asiantuntijoiden tai hallituksen. Tahdon nähdä seuraavassa liittokokouksessa ryhmän, pamilaisen duunariperheen, joka näyttää ja tekee selväksi mikä on nykyaikaisimman ja ajan henkeen vastauksia antavan ammattiliiton rooli ja toimintatavat. Tehkää tästä liitosta jäsentensä arvoinen ja näköinen. Linjatkaa ja luokaa. Miettikää uutta ja vanhaa, nykyhetkeä. Mikä on se maailma jossa toivotte saavanne elää ja johon sukupolvet meidän jälkeemme haluatte? Millaista liittoa ja liikettä se kaipaa? Mitä ikinä mieltä olettekin, vaikuttakaa. Puhukaa ja ilmaiskaa mielipiteenne. Tehkää se kaikkialla, joka paikassa, aina.
Elämän voi nähdä vain vastoinkäymisinä ja pettymyksinä. Niiden edessä voi musertua ja olla pelon halvaannuttama. Jatkuviin ongelmiin voi väsyä ja lyödä hanskat tiskiin. Luovuttaa. Vaihtoehdottomuus voi kalvata ja ajaa lopulta pisteeseen, jossa ei vain enää jaksa. Se nakertaa tahtomme. Istutamme apatian lapsiimme, juurrutamme sen toisiimme. Lopulta emme kykene edes samaistumaan toisiimme, emmekä ole enää ryhmä tai yhteisö. Katsomme saippuaoopperaa lasittunein silmin kotisohvillamme.
Mutta jos uskallamme kaivaa riittävän syvältä sisimmästämme ja kykenemme löytämään ne arvot, joiden vuoksi aikanaan olemme päättäneet vaikuttaa ja ottaa kantaa, muuttaa maailmaa. Jos voimme löytää sen palon ja tahdon. Ja jos löydämme vielä rohkeuden katsoa peiliin ja myöntää virheemme, emme voi välttyä löytämästä rohkeutta myös uudistua ja aloittaa uutta taistelua. Taistelua, jonka avulla suoristamme selkämme ja tunnemme jälleen ylpeyttä. Jolla kunnioitamme vanhempiemme ja isovanhempiemme omissa taistoissaan vuodattamia veripisaroita, hikeä ja kyyneleitä, uhrauksia ja aikaansaannoksia.
Ja vaikka lopulta emme voittaisikaan niin kuin olimme toivoneet, emme kuitenkaan tuntisi häpeää tai apatiaa. Emme kokisi voimattomuutta. Kipua, särkyä ja pettymystä, varmasti, mutta sen saamme kokea myös, jos olemme toimettomina uppoavassa laivassa. Voimme kuitenkin osoittaa, että meillä on mielipiteemme, tahtoa ja kykyä toimia. Niitä meiltä ei voisi ottaa pois. Ja kun olisimme toipuneet, nakanneet suihimme muutaman Buranan taisteluvammoista selvitäksemme, voimme ryhtyä suunnittelemaan uutta iskua. Ennen kaikkea, olisimme saaneet sytytettyä toivon liekin, joka saa happensa ja tilansa kun sitä ruokimme ajatuksillamme ja toimillamme.
Ei tunneta pelkuruutta, eikä anneta pelon hallita, vaan tehdään rohkeasti omat virheemme, yhdessä ja yksin. Sillä vasta jälkikäteen voidaan varmuudella sanoa, mitkä vaatimuksistamme olivat mahdottomia. Uskokaa itseenne, uskokaa toisiinne. Sillä maailmaa ei ole kukaan kyennyt muuttamaan, joka ei ole siihen itse uskonut.
Näillä sanoilla avaan uudenaikaisimman ammattiliiton, jonka toimintaa ohjaavat yhteisöllisyys, rohkeus ja tasa-arvoisuus, vuoden 2013 syyskokouksen.
Joonas Tuomivaara
PAMin edustajiston puheenjohtaja