"Saatanallinen nukketeatteri"
 |
Joonas Tuomivaaran puhe PAMin edustajiston kokouksessa 21. - 22.5.2012
SAATANALLINEN NUKKETEATTERI
"Esirippu sulkeutuu, ensimmäinen näytös on päättynyt. Markkinatalous ohjaa ja käsikirjoittaa. Suljettujen verhojen takana ahne ihminen näyttää todellisen luontonsa. Omaa etua tavoittelevat alkavat tekemään asioita, joita yleisö verhon toisella puolella ei saa tietää. Muuten viha, raivo ja pahoinvointi pääsevät hallitsemattomasti valloilleen. Mitä enemmän näen kulissien taakse, sitä vihaisemmaksi tulen. Mitä enemmän ymmärrän käsikirjoituksen todellista harhaanjohtamisen tarkoituksellisuutta, sitä enemmän tunnen epätoivoa, surua, raivoa ja pahoinvointisuutta. Näytelmän ohjaaja on värvännyt riveihinsä parhaat näyttelijät.
Kulisseissa häärää myös PAM, muiden ammattiliittojen kanssa. Markkinatalouden valovoimaisuuden sokaisemat ihmiset ovat valmiita yhteiskunnan moraalinvartijan paikalta valehtelemaan ja toimimaan kaikkien perusperiaatteidensa vastaisesti. Ammattiliitot ovat alkaneet riistämään pienituloisia. "Tule ja liity joukkoomme! Jäsenetujamme ei mikään voi voittaa!" "Jäsenetuna voit saada alennusta jopa vuokra-asunnosta, sillä toimimmehan VVOn omistajina ja olemmehan päättämässä sen johtamisesta sen hallinnossa." Kallista vuokralla asumista näennäisenä etuna ja valtion tuella halvemmilla kustannuksilla tuotettuna. Kysynnän ja tarjonnan lain, markkinatalouden, annetaan määrätä hinta. Ammattiliitot kusettamassa suurta yleisöä yhdessä kapitalistien kanssa, vannoen markkinatalouden nimeen. Annoin itsenikin tulla kusetetuksi, kun VVO muutti vuokrasopimukseni ehtoja laittomasti, yksipuolisesti. Yhtiön edustaja kertoi kyseessä olevan normaali käytäntö. Julkisuudessa vedotaan VVO:n muuttuneisiin velvoitteisiin johtuen eläkelaitosten tulosta mukaan omistajakaartiin. Tässä kohtaa on aina sopivaa ammattiyhdistysliikkeelle, että jätetään mahdollisimman vähälle huomiolle se tosiseikka, että itse istutaan kyseisten eläkeyhtiöiden hallituksissa.
Miten oksettavaa tekopyhyyttä! Osoitellaan sorminemme Finnairin ja Ilmarisen kytköksiä, vaikka olemme itse siunaamassa nuo liitot jo niiden syntysijoilla. Jeesustelemme ja osoittelemme jos missä lietteessä likaantuneilla sormilla ketä tahansa muuta, kunhan syytökset ei kohdistu omaan pesään. Siellä sitä ollaan kaikki työmarkkinaosapuolet sulassa sovussa leikkimässä piirileikkiä, missä jokainen piirin lenkki on sitoutunut yhteen asiaan, jakamaan roimia bonuksia toisilleen.
Ja mikä on liiton rooli työllistämiskysymyksissä? Tuntuu olevan pääsääntö, että liittokin on sitä mieltä, että työehtoja tulee heikentää työllisyyden nimissä. Vai mitä mieltä olette, että 90-luvulla syötiin ylityökorvaukset, jotta luotaisiin lisää työpaikkoja. Sittemmin on tullut "tutustu ja tienaa" -työharjoitteluita, ihan ilmaisia ammattitutkintoja suorittavia harjoittelijoita, ym. ym.. Ja mitä tekee liitto? Sopii näistä paperilla! Ihan hyväksyttävää, että hyväksikäytämme lapsia ja nuoria. Pitäähän heidän tajuta, että työkokemus jonka he saavat, on korvaamaton. Koska opitaan, ettei työehtoja heikentämällä työllisyyttä paranneta? Ja jos tehdään huono sopimus, sitä ei toisteta vuodesta toiseen. Ylityökorvausten pienentäminen heikensi 90-luvun laman työllisyystilannetta, kun jäljelle jääneet työntekijät yrittivät tehdä entistä enemmän töitä ansaitakseen saman kuin aiemmin. Ja pakkohan työnantajien on palkata työntekijöitä oikealla palkalla, jos halpatyövoima ei ole todellinen mahdollisuus.
Onko ihme, että maamme väkivallan teot ovat maailman tilastojen kärjessä, kun kaikki tuntuvat kusettavan duunaria? "Katsokaa, tuossa se tyhmä, rahvas valtaväestö taapertaa ja me työmarkkinasopijaosapuolet voimme molemmat heitä riistää!" Koko näytelmän kirjoittajilta, ohjaajilta, tuottajilta ja näyttelijöiltä on unohtunut, että ilman yleisöä ei ole rahaa. Ja, että ilman rahaa, kusetusta ei kuule kukaan. Kulissit kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Näin on käymässä PAMillekin. Yleisö on nähnyt esiripun taakse, kuinka heidän omat tähtinäyttelijänsä luopuvat rooleistaan ja nauravat yleisön tyhmyydelle. Järkyttyneinä näkemästään, eivät enää osta lippua seuraavaan näytökseen. Ei, vaikka sen saisikin jäsenhintaan, vain 1,5%:a palkasta. Yleisö haistaa ja tuntee, kun heille valehdellaan. Kun heitä kohtaan ja heidän puolestaan ei toimita vilpittömästi, heidän parastaan ajatellen.
Tuon suuren sumutuksen on loputtava nyt, tähän päivään. On alettava toimimaan vilpittömästi, rehellisesti, oikeudenmukaisesti, käsi sydämellä omantunnon ääntä kuunnellen. Annetaan kenkää markkinatalousohjaajalle ja -käsikirjoittajalle. Palkataan tilalle uusi, ihmisen arvostukseen ja kunnioitukseen, rehellisyydelle ja oikeudenmukaisuudelle omistautunut. Vaihdetaan näyttelijät, mikäli nykyiset eivät ole joka solullaan vilpittömästi valmiita toimimaan heikompiosaisen puolesta, jos heidän omantunnon ääni ei kerro nykymenon olevan väärä. Ei anneta enää mahdollisuutta selitellä, kuinka yhteiskunta tarvitsee köyhyysrajan alapuolella työskenteleviltä talkoohenkeä, jotta pysyisimme pinnalla. Tällainen peli on täysin moraalitonta, eikä näitä ihmisiä ole tuollaisiin rooleihin palkattu.
Hyvinvointiyhteiskunnan rapauttaminen ei ole ammattiliiton tehtävä. Tätä ei myöskään repliikeissä sanota. Mutta käsikirjoitukseen on kirjattu toiminnaksi edistää yhteiskunnan verovarojen puhaltamista veroparatiiseihin. Ostetaan palveluita tahoilta, jotka kirjaimellisesti vievät yhteiskunnalta saadut rahat ulkomaille. 150€:n kertasummalla ostettu köyhän työssäkäyvän ääni. Ääni, joka saatiin vaiennettua, mutta kuinka pitkäksi aikaa?
Tästä päivästä alkaen, meidän on joka ainoassa päätöksessä ja teossa ajateltava ihmisten ja jäsenten parasta. Me emme voi tulevaisuudessa hyväksyä sopimuksia, joissa köyhän tehtäväksi jää kannettavaksi koko maan talousmurheet. Emme voi hyväksyä yhteiskuntaa, jota halkoo yleinen tahto siitä, että jokaisen on oltava oman onnensa nojassa ja jokainen on vastuussa omasta pärjäämisestään. Muuten yleisökatoa ei pysäytetä, emmekä voi katsoa kuin peiliin ja kysyä, miksi en puuttunut kun olisi ollut mahdollisuus?
Esirippu aukeaa, toinen näytös voi alkaa. Nähtäväksi jää, muuttuvatko tunnetut negatiiviset tunteet positiivisiksi, vai lakkaavatko ihmiset tuntemasta ja vaipuvat apatiaan. Lavan takana on 120 käsikirjoittajaa. Ottavatko he kynät käsiinsä ja alkavat kirjoittaa tarinalle uudenlaista loppua, sen päätätte te..."