"Ei raamisopimuksia, ei tupoja"
 |
Joonas Tuomivaaran puhe PAMin edustajiston kokouksessa 21. - 22.5.2012
Palvelualojen ammattiliitto ei voi sopia enää raamisopimuksen tai tupon kaltaisia sopimuksia. Sen ei olisi pitänyt tehdä niitä tähänkään saakka. En väitä, etteivätkö nuo sopimukset olisi olleet yhteiskunnallemme tärkeitä. Enkä väitä, etteikö myös pamilaiset olisi saaneet niistä suurta hyötyä. En vain voi ymmärtää, miten valtiovalta, työnantajat ja niiden etujärjestöt, saati sitten työntekijät ja heidän ammattiliittonsa voi pitää moraalisesti oikeana, että ALLE KÖYHYYSRAJAN ELÄVIEN IHMISTEN PITÄÄ OLLA TALKOISSA YHTEISKUNNAN PELASTAMISEKSI. Eiköhän me olla oltu näissä talkoissa aivan alusta alkaen.
PAMilaisille kelpaa ainoastaan merkittävät palkankorotukset. Ei mitään 150€:n kertakorvaussumutuksia, vaan kunnon peruspalkkojen korotukset. Asetetaan kunnon tavoitteet. 300€ kuukausipalkkoihin lisää seuraavalla TES -kierroksella. Ja kaikille PAMin aloille sama tavoite. Ja minulle on aivan sama, jos tuon muuttaa paljon parjatuksi prosenttikorotukseksi. 20% palkankorotusta.
Eikä ruveta heti miettimään, että tuo on tästä ja tuosta syystä aivan absurdia ja mahdotonta. Päätetään tavoite ja mietitään ainoastaan, kuinka siihen päästään.
Lakkostrategiana voisi ilmoille heittää jo ajatuksen, että kuinka kauan kestää sopimuksen synty, jos 3 000 varastotyöntekijää on lakossa. Jotta varmistutaan, että nuo työntekijät saadaan lakkoon, maksetaan tuntuva lakkoavustus, 100€ päivässä. Tuolla avustuksella PAMilla on helposti varaa pitää lakkoa 100 päivää yhtäjaksoisesti päällä. Ja vaikka palkankorotus jäisi ainoastaan 10%, saisi PAM jäsenmaksuja lähes miljoona euroa vuodessa enemmän, kuin aiemmin.
Viestinnässä olisi syytä painottaa yhteiskunnallista näkökantaa. Mikäli noin 300 000 palvelualojen työntekijän palkat nousisivat 20%, saisi valtio verotuloja yli 150 miljoonaa euroa vuodessa. Unohtamatta mikä vaikutus palkankorotuksilla olisi kuluttamisen kasvuun, jotka luonnollisesti kasvattaa myös verotuloja. Ja kuluttamisen lisääntyminen on ensisijaisesti työnantajien etu ja merkittävä kansantaloudellinen etu.
Luonnollisesti seison ylpeänä joukossa, joka on solidaarinen ja auttaa heikompiaan, mutta nykymenolla myös PAMilaiset ovat avuntarvitsijoita. Rahaa tästä yhteiskunnasta löytyy, mutta tuskin palvelualojen työntekijöiltä. Tehdään myös eduskunnalle selväksi, että meillä ei yksinkertaisesti ole varaa raamisopimuksen kaltaisiin sopimuksiin.