Ay-liikkeen lopetteva oikeistopolitiikan myötäily - Edustajiston kokouksen avauspuheenvuoro
Palvelualojen ammattiliiton edustajiston kokouksessa 13. – 14.5.
Hyvä kokousväki!
Meillä on edessä iso kokous, paljon päätettäviä asioita, eikä vähäisimpänä liiton sääntömuutokset. Pyysin teitä aiemmin keväällä myös pohtimaan eläkejärjestelmäämme. Siihen kaavaillaan muutoksia, joiden neuvotteluihin palkansaajat ovat sitoutuneet aiemmissa työmarkkinaratkaisuissa. Mitä eläkejärjestelmältämme vaaditaan, jotta se olisi oikeudenmukainen? Siinä kai se päällimmäinen kysymys, miten oikeudenmukaisuus toteutuu.
Mitä tulee liiton sääntöihin ja rakenteisiin, tulee meidän miettiä aina jäsentä. Miten jäseniemme edut tulevat parhaiten valvotuiksi. Rakenteilla ja säännöillä luodaan runko koko toiminnalle. Olipa se runko millainen hyvänsä, ei se takaa meille sitä, että liittomme olisi toimiva. Se tarvitsee osakseen ihmisiä ja noiden ihmisten vaikuttamisen jatkumoa jolla kehitetään käytäntöjä, että jokaisella ihmisellä joka tähän edunvalvojien aktiiviseen joukkoon haluaa osaksi, on siihen konkreettinen mahdollisuus.
Tuleeko eläkkeiden suuruudelle määritellä jokin katto vai voisiko ajatella äärimmäistä progressiota eläkkeiden verotukseen tietyn pisteen jälkeen? Miten huomioidaan, että köyhimmät meistä elävät jopa toistakymmentä vuotta lyhyemmän elämän? Entä tuleeko työuran pituus huomioida eläkkeelle pääsyn kriteerinä ja entä miten siihen huomioidaan työttömyys, joka kuitenkin hyvin harvalle on omaehtoinen valinta?
Onko järkevää, että eläkemaksujen ylijäämät palautetaan työnantajille? Työntekijät eivät maksamastaan osuudesta palautuksia saa ja toisaalta, ylijäämät olisivat mitä parasta rahoitusta tulevaisuutta varten. Eläkejärjestelmämme pitkän aikavälin rahoituksestahan huolta nyt kannetaan, ainakin palkansaajaleirissä. Toisaalta koko systeemin uudistaminen herättää itsessäni ihmetystä. Miksi me puhumme eläkejärjestelmän uudistamisesta, kun sen on arvioitu olevan maailman parhaita järjestelmiä ja kestävällä pohjalla. Näin totesivat vuosi sitten helmikuussa riippumattomat ulkomaalaiset asiantuntijat. Enkä nyt yritä sanoa, etteikö nuorten ihmisten eläkkeitä tulisi turvata.
Mikä vaikutus on kansantaloudellemme, mikäli suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, eikä eläkkeiden minimitasoa nosteta? Heikkenisikö ostovoimamme, joka osaltaan vauhdittaisi työttömyyttä? Entä aiheuttaako joidenkin kaavailemat eläkeiän nostot jälleen lisää työttömyyttä? Työvoimasta olisi jälleen enemmän tarjontaa, eikä työtä välttämättä ole nykyistä enempää. Voisimmeko yksinkertaisesti todeta, että PAM on eläkeiän nostoa vastaan?
Työelämän laatua on kehitettävä. Hyvän työn pitäisi kuulua aivan perusoikeuksiimme. On nurinkurista ajatella, että vuonna 2014 työnantajan tulee sopeuttaa työtä työkyvylle sopivaksi VASTA kun työntekijä on ensiksi raskaammilla työvaiheilla sairastutettu. Eläköitymisikää on saatu jo vuonna 2005 tehdyllä joustavalla eläkeiän muutoksella kasvamaan, nopeasti ja merkittävästi. Kun huolehdimme huonoimmassa asemassa olevien tilanteesta, parannamme myös omaa asemaamme. Kun köyhimpien toimeentulosta huolehditaan, varmistamme omia työpaikkojamme.
Siksi meidän tulee sanoa myös ehdoton ”ei!” osallistavalle sosiaaliturvalle. Vaikka sen suloisissa kaunopuheissa on annettu ymmärtää tarkoittavan kuorolaulantaa ja pitsinnypläystä sun muuta, tarkoittaisi se tosiasiassa mahdollisuutta teettää pakkotyötä kaikista heikoimmin toimeentulevilla. Köyhää kannustaa keppi, rikasta porkkana. Näin näkyy todellisuudessa tuo ajattelumalli olevan, kun tarkastelee esimerkiksi verotuksen todellista progressiota. Rikkaimmat maksavat veroja suhteessa vähiten.
Moni varmasti arvaa miten tällainen kehitys vaikuttaisi myös työllisyyteen. Pakkotyöstä kieltäytyminen johtaisi vähimmäistoimeentulon leikkaamiseen 40%:lla entisestään. Näin, vaikka perustuslakimme edellyttää perustoimeentulon maksamista myös työttömyyden varalta. Se ei edellytä, että ihminen tekee töitä saadakseen työttömyyskorvauksen! ILO:n pakkotyön vastainen sopimus kieltää kaiken työn ja palveluksen, joka rangaistuksen uhalla vaaditaan henkilöltä, joka ei ole tähän vapaaehtoisesti suostunut. Tässäkin sosiaaliturvan muutosta kaavailevassa kehitysryhmässä palkansaajajärjestöt ovat mukana.
SAK:ssa painotetaan, että eläkeratkaisu täytyy saada aikaiseksi työmarkkinajärjestöjen kesken, sillä muuten ratkaisut tehdään poliittisten päättäjien toimesta. Neuvotteluteitse tämä tulee tarkoittamaan jo vanhaksi kulunutta virttä, ”KAIKKIA SATTUU”. Eli että jostain revitään haavat auki ja laastarit tungetaan johonkin aivan muuhun kohtaan, mutta kuitenkin niin, ettei uudistus oikeasti paranna kenenkään kokonaistilannetta.
SAK:lla olisi mahdollisuus ottaa neuvotteluissa tiukka linja, ajaa heikoimpien aseman parantamista ja tarvittaessa antaa päätösten valua poliittisten puolueiden ratkaistavaksi. Mikäli heidän päätöksensä eivät miellyttäisi, on aivan lainsäädäntömme keskeisiä perusoikeuksia, että voimme noita eduskunnan tekemiä päätöksiä vastaan järjestää lopulta vaikka yleislakon. Nämä eläkeasiat lienevät SAK:nkin mukaan ainoita asioita, joista kaikki palkansaajat saadaan barrikadeille.
Mutta miksi tuntuu siltä kuin SAK hakisi mieluummin laihoja kompromisseja neuvottelemalla? Joskus tälle konsensukseen ja kompromisseihin pyrkivästä periaatteellisesta suhtautumisesta on irtaannuttava. Pitää muistaa, että olemme ennen kaikkea edunvalvontajärjestö! Jos asiat koetaan oikeiksi, ollaan niiden puolesta valmiita taistelemaan. Jo pitkään on näyttänyt siltä, että jäsenistöä ja palkansaajia ei vain tosiasiassa ole kuunneltu. Jäsenkadon voi todeta tilastoista. Lopulta, yksin on mahdoton taistella ja sillä tiellä SAK tuntuu olevan.
SAK:n on lopetettava oikeistolaisen politiikan myötäily, me täällä PAMissa voimme aloittaa sen liikkeen. SAK ilmoitti aivan äskettäin muiden palkansaajakeskusjärjestöjen kanssa suhtautuvan positiivisesti EU:n ja USA:n väliseen vapaakauppasopimukseen. Se kuulemma edistää heidän näkemyksensä mukaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Aika paljon sanottu sopimuksesta, jota neuvotellaan suljettujen ovien takana muutamien ihmisten toimesta ja asiakirjat salataan. Palkansaajakeskusjärjestöt ilmoittivat myös, että se takaisi Suomeen parempipalkkaisia töitä. Niin. Onhan neuvotteluiden asiantuntijat povannut palkkojen nousevan jopa 0,3%. Työllisyyden on arvioitu paranevan hulppeat 0,02%.
Kyseessä on sopimus sijoittajien oikeuksien turvaamiseksi! Sen puolestapuhujia ovat ennen muuta kansainväliset suuryritykset ja vapaiden markkinoiden ja kaiken yksityistämisen kannattajat. Julkisuuteen vuotaneen sopimuksen viestintästrategian mukaan, tästä vapaakauppasopimuksesta tulee puhua ainoastaan positiiviseen sävyyn ja tätä viestiä tulee toitottaa medioissa aina sosiaalista mediaa myöden.
Yhtenä merkittävänä edistyksenä nämä palkansaajajärjestöt katsoivat säätelyn yhdenmukaistamisen näiden kahden talousalueen välillä. Eivätkö nämä järjestöt ole tähän päivään mennessä ymmärtäneet, että kun porvari puhuu harmonisoinnista, yhdenmukaistamisesta, virtaviivaistamisesta tai yksinkertaistamisesta, ei se tarkoita pienen ihmisen kannalta mitään hyvää!?! Tässä tapauksessa säätelyn yhdenmukaistaminen mitä todennäköisimmin tarkoittaisi, että tavarat saa tuoda markkinoille samalla tavalla EU:ssa kuin Yhdysvalloissakin. Eli tavaran valmistajan ei tarvitse samalla tavalla varmistua tuotteensa turvallisuudesta etukäteen, kuten Euroopassa. Tavara vain tulisi vetää markkinoilta, jos jotain merkittävää havaittaisiin, mutta tätäkin todennäköisesti edeltäisi massiivinen vuosikymmenien oikeustaistelut, sopimuksen muista lukuisista sudenkuopista, kuten jopa valtioiden lainsäädäntöä vahvemmasta investointisuojasta puhumattakaan.
Eikö syksyinen keskitetty työmarkkinaratkaisu opettanut näille palkansaajien keskusjärjestöille jo sitä, että harjoitetun nykypolitiikan myötäily ei johda palkansaajan, työttömän tai pienyrittäjän aseman paranemiseen? Soraäänistä huolimatta, tuolloin syksyllä ennustettiin, että työllisyys lähtee nousuun ja kokonaisostovoima tätä myöten kehittyy jokseenkin positiivisesti. Silloin soraäänet vaiennettiin ”talousoppineiden” asiantuntemuksella, kuten nyt tehdään vapaakauppasopimusta kritisoiville. Nyt syksyisiä ennustuksia on tarkasteltu, eikä positiivista valoa ole enää yhtälailla näköpiirissä. Eikö oikeasti olisi meidän kaikkien etu, että tukisimme edes palkansaajajärjestöissä sosiaalisesti kestävämpää talouspolitiikkaa, jossa kaikista heikompiosaisista pidetään huolta?
Meistä suomalalaisista lähes 70%:lla veronalaiset ansiot jäävät alle 30 000€ vuodessa. Jos siis palkkamaltilla ja työttömien toimeentulon leikkaamisella saadaan mielestänne aikaan positiivista työllisyyskehitystä, hyvinvointia ja talouskasvua ilmoittakaa se nyt! Mikäli taas näette, että hyvinvointivaltio on pelastettavissa vain heikoimmista huolehtimalla, olkaa hyvä, sanokaa sekin nyt, mutta sanokaa se myös huomenna ja tehkää kaikkialla tiedoksi, että millaista edunvalvontaa palkansaajien edustajat tekevät ja millaista ne tulevat tekemään. Tämä kaikki on teidän omissa käsissänne.
Näillä sanoilla, avaan kevään 2014 PAMin edustajistokokouksen.
Joonas Tuomivaara
PAMin edustajiston puheenjohtaja