Varastotyön tulevaisuus
 |
Joonas Tuomivaaran kuvauksia ja tuntemuksia varastotyön nykytilasta ja tulevaisuudesta. Kirjoitettu pyynnöstä PAMin toimitsijoille 5.5.2008.
Varastotyötä on monenlaista ja kokonaisuutta katsellessa se on myös hyvin monipuolista. Kaupanalan keskusvarastoissa työ on sen sijaan 80-85%:sti fyysisesti vaativaa keräystyötä, eikä työnkierrolle todellisia edellytyksiä ole. Keskusvarastoissa palkkaus on suunniteltu tehokkuus- ja tuottavuuskeskeiseksi, joka tuottaa lukuisia ongelmia työpaikkojen työolojen kehitykselle. Palkkaus on usein este työnkierrolle ja muulle työyhteisön hyvinvoinnille. Palkkaus ohjaa toimintaa turvattomampiin toimintamalleihin vaarantaen työturvallisuutta ja ihmisten yleistä terveyttä.
Työnantajien kehittäessä toimintamalleja kokonaisvaltaisesti tehokkaammiksi, jää pieni ihminen helposti uusien toimintamallien hitaan raatelun runtelemiksi. Esimerkkinä todettakoon, että puheohjattukeräys, jota pidetään alan mullistavana uutena innovaationa, on vienyt asioita työntekijöiden kannalta huonompaan suuntaan. Tämänkin muutoksen mahdollisti tehokkuuteen keskittyvä palkkaus. Työnantajat saattoivat syyllistyä manipulointiin kun hetkellisesti ihmiset saivat suotuisammin tienestinsä kokoon. Näiden ihmisten käytännön kokemuksen perusteella luottamushenkilöt eivät voineet taistella muutosta vastaan. Totta kai pilotoinnin suorittaneet työntekijät ylistivät uutta järjestelmää kun työpäivä saatiin tehtyä ansiokkaasti vaikka tauot tuplaantuivat.
Kuluttajat ovat jo alkaneet vaatia yksilöllisempiä palveluja ja tuotteita. Tämä trendi tullee voimistumaan, joka tarkoittaa varastotyöntekijöiden arkien synkkenemistä edelleen. Tilat kyseisten tuotteiden varastointiin ovat rajalliset. Kun tila käy pienemmäksi, tingitään työasennoista. Tilaa ei saada lisää, koska kyseessä on kuitenkin "vain marginaalituotteet, joilla itsessään ei varsinaista tulosta pyritä synnyttämäänkään". Tavoite on vain haalia marginaalituotteilla laajan asiakaskunnan hyväksyntä.
Myös ostamisen ja rahtaamisen tehokkuudessa tullaan menemään varastotyöntekijän kannalta väärään suuntaan. Jälleen ergonomiaa heikennetään kun varastoihin tilattavat yksiköt pyritään toimittamaan mahdollisimman korkeina, jotta yhdellä kuljetuksella saadaan mahdollisimman monta tuotetta haalittua. Ympäristöystävällisyyttä ja parhaimmillaan julkisuudessa esitettynä yhteiskuntavastuuta. Pimeä puoli kertoisi lisääntyneistä työkyvyn alentumisista.
Kenellekään tehokkuusvaatimusten lisääjille ei samalla tule kuitenkaan yllätyksenä, että suomalaisten peruskunto heikkenee huimaa vauhtia. Mikä on yhtälö kun kunto heikkenee ja fyysinen kuormitus lisääntyy!? Alan todelliset innovaatiot odottavat tulemistaan. Ne eivät synny ilman pakotteita tai työnantajien todellista kiinnostumista asiasta. Lähes kaikilla aloilla keksitään apuvälineitä vähentämään esim. käsin tehtävien nostojen määrää ja parantamaan nostotyön ergonomiaa, mutta kaupanalan keskusvarastojen apuvälineet ovat tähän päivään tuottaneet ainoastaan toiminnan tehostumista, edelleen ihmisten selkänahoista repien.
Positiivisena asiana todettakoon, että varastopuolen työpaikat ovat pääsääntöisesti vakaita, mutta merkkejä muutoksesta on tässäkin. Toiset yritykset ovat alkaneet ulkoistamaan varastojaan ja käyttämään valtaosin vuokratyövoimaa. Toisissa yrityksissä on työntekijöistä tehty ns. pakkoyrittäjiä.
Työt varastoalalla ovat jo pääosin siirtyneet pääkaupunkiseudulle, joka on osaltaan aiheuttanut työttömyyttä muualla Suomessa. Töiden siirtyminen pääkaupunkiseudulle ei ole aiheuttanut ainoastaan varastotyöntekijöiden irtisanomisia, esim. moni autonkuljettaja on ollut riippuvainen varastoista ja on yhä edelleen.