UNIn maailman kongressi - Matkaraportti

UNIn maailman naisten kongressi 4. – 5.12. ja UNI maailman kongressi 7. – 10.12.2014 Kapkaupunki, Etelä-Afrikka

Palvelualojen maailman liiton kokous on juuri saatu päätökseen. Usean päivän kokoustaminen ja erilaisissa tilaisuuksissa edustaminen alkaa jo ottaa voimille. Virtaa viimeiseen kokouspäivään antaa loppuhuipennuksena kokouksessa vielä tehtävät henkilövalinnat tulevalle nelivuotiskaudelle. PAMin Ani valitaan UNIn uudeksi puheenjohtajaksi ja päätösseremonioiden jälkeen myös pääsihteerin pestissään jatkokaudelle valittu mahtava persoona Phillip Jennings on kutsunut kaikki Suomesta olleet noin 30 kokousedustajaa juhlistamaan meille suomalaisille hienoa valintaa. Mukana myös presidentti Tarja Halonen, joka hyväntuulisena valoi uskoa meihin ay-aktiiveihin ja –ammattilaisiin.

Olimme lähteneet liikkeelle kotisuomesta kahdeksan päivää aiemmin 2.12. ja perille Kapkaupunkiin rantauduimme vajaan vuorokauden matkaamisen jälkeen joulukuun 3. päivä. Etelä-Afrikka ja Kapkaupunki eivät UNIn neljännen kongressin kokoontumisen kohteeksi olleet valikoituneet minkään sattumanvaraisen päähän pistoksen johdosta. Vuonna 2014 Apartheidin nujertamisesta tuli kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Oli siis erittäin luontevaa, että niin maailmanlaajuista ay-liikettä kuin ylipäätään ihmisiä maailman joka kolkasta monin tavoin yhdistäneen taistelun keskeisintä näyttämöä kunnioitettiin näillä kahdella maailmanlaajuisen kongressin läsnäololla. Usko ja toivo myös maailmanlaajuisen työväenliikkeen uudelleen noususta, nyt talouskriisin ja pääomien sanelun vallanneella aikakaudella, sai aivan toisenlaista merkittävyyttä tässä historiallisia tapahtumia todistaneessa ympäristössä.

Valitettava sattuma sen sijaan oli, että vietimme myös vuosikymmeniä Apartheidin vastaisen taiston keulahahmona toimineen, Nelson Mandelan menehtymisen ensimmäistä vuosipäivää kokouksen kuluessa. Moni ammensikin Nelsonin muistosta voimakasta sisältöä puheisiinsa. Etenkin Mandelan pitkäaikaisen vankitoverin Ahmed Kathradan puhe ”Madibasta” oli erityisen virkistävä sekä voimaa ja uskoa antava. Hän kertoi Mandelan pystyneen löytämään jok’ikisestä kohtaamastaan ihmisestä samaistumisen kohtia ja että tämä kohtasi aivan jokaisen tasaveroisena ihmisenä. Silti hän oli hyvin periksi antamaton, eikä suostunut vaikeissakaan tilanteissa kompromisseihin, mikäli ne eivät johtaneet täysin tasa-arvoisen aseman saavuttamiseen.

Kathrada muistutti puheensa päätteeksi, että kaikki merkittävät kansakuntia kohdanneet vaikeudet ovat johtaneet hetkeen, jossa ihmiset ovat voineet kääntyä joukoissaan jonkun puoleen ja joka on heidät voinut johdattaa ulos vaikeuksista. Hän mainitsi maailman odottavan tällä hetkellä ihmistä, joka johdattaa kansat taisteluun ja voittoon rahaa ja pääomia vastaan.

Edessä olleen kahdeksan kokouspäivän keskustelua oli kaavailtu johdattavan tulevalle nelivuotiskaudelle suunnitellut keskeiset kolme strategista päämäärää. Ne olivat;

Including you!

• In taking back our economies
• To win union growth
• In a new world of work

Lisäksi luvassa olisi myös erittäin mielenkiintoista keskustelua siitä, millä tavoin kansainvälinen ay-liike voisi toimia rauhan edistäjänä sotien runtelemissa maissa, keskeisenä keskustelunaiheena Palestiinan ja Israelin tilanne.

UNIn maailman naisten kongressi

Naisten kongressi oli saanut spektaakkelimaisen avausseremonian ja sen yhteydessä pidettyjen kutsuvieraiden puheiden myötä ansaitsemansa arvokkaan avauksen. Vääjäämättä mieleen on näin jälkikäteen jäänyt käsitys, että varmasti jokaisen kokousedustajan mieleen painui ikuisesti se, kuinka jokainen puhuja vuorollaan saateltiin puhujankorokkeelle tanssin ja laulun säestämänä, osa jopa kantaen. Kokoustapa, jossa selkävaivaisellakaan ei olisi niin tuskaista, kun jokaisen puhujan välillä noustiin seisomaan ja osallistuttiin rytmisiin taputuksiin.

Varsinaisten seremonioiden ja alun kokousmuodollisuuksien jälkeen oli aika keskustella UNIn esivalmistelemista strategisista päämääristä, erityisesti naisten näkökulmasta.

Keskeisimpänä mieleen painui musertavat henkilökohtaiset kertomukset siitä, millaisia käsittämättömiä julmuuksia saatat kohdata vain sen vuoksi, että olet nainen ja etenkin nainen ja ay-aktiivi. Ei riitä, että sukupuolesta johtuen toimeentulosi on heikompi tai että mahdollisuutesi opiskella ovat huonommat. Se, että ryhdyt aktiiviksi ja olet nainen, tarkoittaa monissa maissa väkivallan kohteeksi joutumista. Sitä, että sinulla ei ole minkäänlaista oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja että teet työtäsi joka päivä kirjaimellisesti henkesi kaupalla, peläten mitä moninaisimpia eri väkivallan muotoja.

Silti nämä naiset antoivat puhuessaan uskomatonta toivoa. Toivoa paremmasta tulevaisuudesta. He kertoivat järkyttävistä kokemuksistaan ääneen. Se antoi mahdollisuuden kaikille 2000 kokousedustajalle ymmärtää, että meidän on kohdattava ongelmat yhdessä toisia tukien, olivatpa ne mitä hyvänsä. Jos nämä käsittämättömän rohkeat naiset olisivat olleet vaiti, olisi moni kokoukseen osallistuja miettinyt olevansa vain sattumanvarainen ihminen, joka on kohdannut poikkeuksellisen huonoa kohtelua. Ihmiset olisivat vain olleet yksittäisiä henkilöitä, vailla käsitystä kuinka merkittävät asiat meitä yhdistää. Ja että vain yhdessä niihin on mahdollista saada aikaan muutos. Nyt nämä upeat naiset antoivat mahdollisuuden solidaarisuudelle sanan varsinaisessa merkityksessä ja sille, että ihmisarvon on mahdollista toteutua kaikille. Siis aivan kaikille, kunhan vain yhdessä määrätietoisesti päätämme edetä sen suuntaisesti.

Kaikkiaan naisten kongressi oli melkoinen kokemus, joka konkreettisesti vahvisti ainakin allekirjoittaneen käsitystä siitä, että yhteisöllisyys ja järjestäytyminen edellyttävät kokemuksien jakamista ja kanssaihmisten välitöntä kohtaamista. Sitä, että asiat ja ongelmat tuodaan julki ja ihmisten tietoisuuteen, jotta pystytään ymmärtämään asioiden laajuus ja niihin on yhdessä mahdollista löytää pysyvät ratkaisut.

Monissa maissa naisten hyvä asema ammattiliitoissa ei missään nimessä ole minkäänlainen itsestäänselvyys. Mikäli pääomille annetaan työväen toimesta piirunkaan etulyöntiasemaa maailmanlaajuisella businesspelikentällä, asettamalla työntekijöitä eriarvoiseen asemaan keskenään, emme tule koskaan luomaan aitoa vastavoimaa rahan vallalle. Tämän vuoksi globaalille ay-liikkeelle on ensisijaisen tärkeää myös vahvistaa naisen asemaa omissa organisaatioissaan ja tätä kautta yhteiskunnassa. Ilman vahvoja naistoimijoita liitoissa, jäämme myös vaillinaiseksi mm. järjestäytymisessämme. Miten sellainen liike voisi puhuttaa kokonaisia kansakuntia, joka asettaa ihmiset itsekin eriarvoiseen asemaan?

UNI maailman kongressi

Pari päivää kokoustamista naisten kongressissa takana, lisäksi solidaarisuushankkeiden kumppanien tapaamista sekä itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja viettoa. Nyt olisi vielä luvassa neljä päivää varsinaisen UNIn maailman kongressin kokousta. Kiirettä on pitänyt ja hieman delegaatiomme jäsenestä riippuen, omaa vapaa-aikaa ei käytännössä ole ollut lainkaan tai hyvin vähän, ehkä yhden aamupäivän verran. Tällaisella reissulla jokaiselta oli sopivaa odottaa sekatyömiehen ja – naisen asennetta, jotta kuormitusta ei kohtuuttomasti tulisi vain yksittäisille ihmisille. Milloin oli tarvetta järjestää illallispaikkaa koristeluineen, toisinaan piti toimia kantojuhtana tai välillä vähän kuin ”feissaajana” jakomateriaaleja levittäen. Joku toimi korvana, toinen megafonina, kaikilta kuitenkin odotettiin venymistä ja pitkää pinnaa, vaihdellen siinä itse kukin menestyen.

UNIn varsinaisen kongressin alkuseremoniat eivät meille, jotka naisten kokoukseen olimme jo osallistuneet, tehneet aivan niin suurta vaikutusta kuin oli nähtävissä uusien, vain tähän kokoukseen osallistuneiden, ihmisten kasvoilta. Joka tapauksessa jälleen oli kuultavissa mahtavia puheenvuoroja ja alustuksia. Niistä varmasti vaikuttavimman piti englantilainen nuori kirjailija Owen Jones. Hän puhui globaalin kapitalismin aiheuttamasta sorrosta ja epäoikeudenmukaisuudesta, aiheesta jota hän on kirjailijana paljon tutkinut. Hän toi puheellaan toivoa työläisten kohtaamiin vastoinkäymisiin herättelemällä erittäin konkreettisesti kokousväen siihen, millaisin ja ennen kaikkea keiden suulla sanotuilla sanankäänteillä koko 99% maailman kansasta asetetaan toisiaan vastaan, samalla kun rikkain prosentti käärii taskuihinsa yhä kasvavan osuuden maailman vauraudesta.

Owenin kaltaisia puhujia maailma kaipaa. Hän kertoi asiat niin maanläheisesti, selkeästi ja helposti ymmärrettävästi, ettei kenenkään tarvinnut lainkaan kyseenalaistaa sitä, etteikö nykyistä maailman tilaa voisi muuttaa. Hän painotti, että saavuttaaksemme paremman maailman kansoille elää, tarvitsemme yhä enemmän kansainvälistä yhteistyötä, parempaa koordinaatiota ja että meidän on itsekin häivytettävä rajat niin liittojen, alojen kuin maiden välillä. Pääomat liikkuvat ilman rajoja, niin tulee solidaarisuudenkin liikkua ja näkyä. Nuori kirjailija muistutti myös erittäin kouriin tuntuvalla tavalla, ettei työläisten tarvitse tehdä myönnytyksiä pääomien ehdoilla missään päin maailmaa. Esimerkkinä hän käytti köyhiä eteläamerikkalaisia valtioita, joissa ay-liike ja poliittinen päätöksenteko olivat saaneet talouskriisinkin aikana aikaan talouskasvua ja tuloerojen kaventumista, lisää hyvinvointia valtaosalle, etenkin heikoimmassa asemassa oleville!

Kongressin edetessä, kokousedustajat päättivät UNIn linjauksista tulevalle neljälle vuodelle, joissa etenkin talous näytteli keskeistä teemaa. Kongressi linjasi nykytilanteen olevan sietämätön. Emme voi seurata vierestä taloudellista epävakautta, ilmastonmuutosta ja kasvavaa eriarvoistumista. Niitä voidaan korjata mm. palkkavetoisella ja ekologisesti kestävällä kasvulla.

Myös työ muuttuu. Jokaisella tulee olla oikeus turvalliseen ja terveelliseen työhön ilman vaaraa hengen ja terveyden menettämisestä. Kun työt siirtyvät kehittyviin maihin ja kun kilpailu ylipäätään kovenee, monet työsuojeluasiat jäävät usein vähemmälle huomiolle. Ympäri maailmaa ihmiset hankkivat elantonsa olosuhteissa, joissa joutuu laittamaan henkensä päivittäin peliin, eikä työ välttämättä takaa edes säällistä toimeentuloa. Yhdeksi nelivuotiskauden teemaksi nousi myös säällinen, turvallinen työ.

Niin ikään järjestäytymisen tärkeys oli kokouksessa aivan keskiössä. Ilman hyvää kansainvälistä järjestäytynyttä työväkeä ja ay-liikettä ei pääomien sanelua saada pysähtymään. Tarkoituksena on keksiä uusia innovatiivisia tapoja järjestää työntekijöitä ja käyttää uudenlaisia vivutuskeinoja työnantajia vastaan, jotta nämä takaisivat jokaiselle maailman kansalaiselle oikeuden järjestäytyä.

Kokouksessa keskusteltiin myös ay-liikkeen mahdollisuuksista vaikuttaa sotien lopettamiseksi ja rauhan aikaansaamiseksi. Asiaa pohdittiin erityisesti Israelin ja Palestiinan kautta. Näiden välillä pitkään jatkuneeseen tilanteeseen löytyi monenlaisia keinoja myös kansainväliseltä ay-liikkeltä vaikuttaa. Sotateollisuuteen käytetään erittäin paljon valtioiden toimesta rahaa ja missä on rahaa, on myös ay-liikkeellä mahdollisuuksia vaikuttaa. Myös kyseenalaisissa olosuhteissa valmistettujen tuotteiden saattamiseksi kansainvälisille markkinoille voi ammattiliitot ja järjestäytyneet työntekijät vaikuttaa ja siten edesauttaa sorrettujen aseman parantamista.

PAMin delegaatio ja muu toiminta matkan aikana

Matkaan Etelä-Afrikkaan osallistui PAMista poikkeuksellisen suuri joukko edustajia, kaikkiaan yksitoista. Heidän lisäkseen kokoukseen oli V.I.P. –vieraaksi kutsuttu PAMin ensimmäinen puheenjohtaja Maj-Len Remahl. Varsinaisen delegaation jäsenet olivat Ann Selin, Jaana Ylitalo, Minna Kaijanranta, Pirjo Nuolikoski, Sini Heikkinen, Jaana Manninen, Heidi Lehikoinen, Tero Leponiemi, Erika Kähärä ja tietenkin meistä mahtavasti huolehtinut Mari Taivainen sekä allekirjoittanut.

Kaikkiaan kongressiin osallistui UNIn Suomen jäsenliitoista noin 30 henkeä. Lisäksi onnistuneeseen matkaan tarvittiin kaksi tulkkia, joiden seurasta oli myös rajallisella vapaa-ajalla mukava nauttia. Presidentti Tarja Halonen oli hänkin kutsuvieraana kongressissa, jossa hän puhui viimeisenä päivänä, lisäten osaltaan hienon silauksen suomalaisittain hienoon päivään.

Matkamme vaiheilla tavatessamme Intian ja Indonesian solidaarisuushankkeiden kumppaneita, avautui ainakin allekirjoittaneelle konkreettisesti miten arvokas kansainvälinen panoksemme voi onnistuessaan monille olla. Intialaiset hankekumppanit kertoivat vuolaasti kiitellen, miten he eivät olisi saaneet maansa ensimmäistä koko maan kattavaa ammattiliittoa aikaiseksi, ellei SASK, PAM ja UNI olisi ollut heitä tukemassa. Vaikeuksien kautta tullut saavutus, sillä hanketta oli harkittu päätettäväksi epäonnistuneena. Järjetäytymistyö ei ollut aluksi onnistua, mutta jatkoajalla intialaiset saivat kuin saivatkin aikaiseksi historiallisen läpimurron.

Myös Indonesialaiset näyttivät kiitollisuuttaan suomalaisille hankekumppaneilleen, joskin suomalaiselle tyylille sopivammin, ”hieman” pidättäytyväisemmin kuin intialaiset kollegansa, joiden seremonialliset kiitollisuus- ja muistamislahjojen antamistavat saivat kyllä kieltämättä erittäin häkeltyneeksi.  Saimme matkamme aikana kuulla, kuinka Indonesiassa järjestettiin kaksipäiväinen poliittinen yleislakko, jossa nämä ammattiliittokollegamme olivat olleet keskeisessä järjestämisroolissa. Lakko oli suuri menestys ja he saivat valtion allekirjoittamaan sopimuksen, jossa luvattiin mm. kattava terveydenhuoltojärjestelmä, eläkejärjestelmä, energian hintasäätely ja lakisääteinen minimipalkka.

Mainitsemisen arvoista omasta mielestäni on myös se, että Indonesian palvelualojen ammattiliitto ASPEKilla on nainen puheenjohtajanaan. Nainen liiton puheenjohtaja maailman suurimmassa muslimimaassa, jossa itsenäiset ja demokraattiset ammattiliitot ovat saaneet toimia vasta noin viisitoista vuotta. Tervemenoa Indonesiaan halla-ahot ja muut islamofobikot tutustumaan kulttuurin ja uskonnon toiseenkin puoleen! Indonesialaisdelegaation miesjäsenien kaikesta olemuksesta huokui vilpitön kunnioitus heidän puheenjohtajaansa kohtaan, joten mistään kulissijohtajasta ei siis missään nimessä ole kyse.

Kaikkiaan itse kuullut tarinat hankkeista antoivat vahvistuksen, ettei kansainvälinen työ ole turhaa ja pitkällä tähtäimellä sillä on vääjäämättä konkreettiset vaikutukset myös nk. kehittyneiden maiden työntekijöiden asemaan, kun työnantajien mahdollisuudet lähteä etsimään polkuhinnoilla työntekijöitä maailman eri kolkista kapenee.

Loppusanat

Kokemus, jonka kymmenenpäiväinen matka tarjosi laittaa nöyräksi, mutta samanaikaisesti hyvin toiveikkaaksi. Matkan aikana oppi todella paljon sellaista, jota ei yksinkertaisesti voi pukea sanoiksi.

UNI kokoontuu seuraavaan maailman kongressiinsa neljän vuoden kuluttua Liverpoolissa, jossa on aika tehdä arviot onnistumisista ja jälleen aika asettaa uudet tavoitteet. Kenelle tahansa jolle mahdollisuus osallistumiseen tarjoutuu, suosittelen lämpimästi, älä jätä tilaisuutta käyttämättä!

Kansainvälinen ay-liike on jälleen pisteessä, jossa se oli 25 vuotta sitten, jolloin se yhteen järjestäytyneenä herätti poliittiset johtajat ja hiljalleen mursi apartheidin. Sitä samaa tarvitsemme nyt, murtaaksemme pääoman ja rahan vallan, jotta kaikilla maailman kansoilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet hyvään ja säälliseen elämään. Toivoa paremmasta huomisesta, sitä on ja tämän kokouksen ansiosta se liekki palaa yhä suurempana meissä!

Joonas Tuomivaara