Mitä on pamilainen työsuojelu?
 |
Joonas Tuomivaaran kirjoitus PAMin nettisivujen "Vierasnäppäin" -osiossa 4.6.2008.
Tekstin kirjoittamisen aikaan, kirjoittaja elätteli suuria toiveita kaupanalan vuoden 2010 työehtosopimukselta.
Liittotasolla voisi sanoa, ettei pamilaista työsuojelua ole ollut juuri nimeksikään. Sopimuksilla on sovittu hyvin vähän alakohtaisia tarkennuksia ja parannuksia lakeihin. Usein työehtoihin ja työsuojeluun on sovittu jopa heikennyksiä lakeihin nähden. Onneksi periaatteellisella tasolla PAM on jo aloittanut alakohtaisen työsuojelun kehittämisen. Periaatteellisella tasolla toimitaan siksi, ettei käytännön tekoihin ole vielä ehditty. Ensi työehtosopimuskierroksella on vaadittava myös työoloihin, -aikoihin ym. selkeitä tarkennuksia ja parannuksia.
Myöskään ammattiosastot eivät ole tehneet työsuojelun eteen sitä, mikä olisi ollut mahdollista. Ammattiosastojen johtokunnat usein ansiokkaasti tekevät liiton edustajistolle aloitteita siitä, kuinka ihmisille pitäisi saada rintamerkkejä, pinssejä ja kalentereita. Tavallisen palkansaajan arki ei näillä tilpehööreillä paljoa kirkastu. Ammattiosastojen tehtäviin kuuluu mm. työolojen parantaminen. Mikseivät siis ammattiosastot tee aloitteita edustajistolle alakohtaisista työolojen ja -ehtojen parannuksista? Edustajistosta aloitteet kulkeutuisivat mm. sopimusalatoimikuntiin.
Kysyntää työsuojelun merkityksen kohottamiselle liitoissa on. Valtio kun on päättänyt leikata työsuojelupiirien tarkastajista neljänneksen pois. Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän olen omin korvin kuullut kehuvan suomalaisen työsuojelun olevan maailman parhaimmistoa. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi on työsuojelussa häntäpäässä, jos verrataan länsieurooppalaisiin valtioihin.
Työsuojeluasioihin on kiinnitettävä huomiota myös sen vuoksi, että yhteiskunta siirtyy yhä enenevässä määrin ympärivuorokautisiin aukioloihin. Mikäli kaupan aukiolot vapautuvat, vaikuttaa se n. 300 000 ihmiseen. Välillisesti ties kuinka moneen, kun samalla lisääntyy esimerkiksi päiväkotien ja julkisen liikenteen ympärivuorokautinen tarve.
Työehtosopimusten tekstejä tulisi jämäköittää huomattavasti. Työnantajat tahtovat lisätä paikallista sopimista, mutta raamit sillekin on luotava TESeissä. Jos sopimuksissa lukisi esim. "kenenkään ei ole pakko työskennellä klo 21.00-06.00 välisenä aikana", olisi työntekijä etulyöntiasemassa, kun kyseiselle ajankohdalle neuvoteltaisiin työskentelyehtoja. Mikäli työnantaja ehdottomasti haluaisi työntekijät yötyöhön, hän olisi valmis kuuntelemaan myös työntekijöiden työpaikkakohtaiset vaatimukset: "Ei yksintyöskentelyä, palkka ja lisät tuntuvia, ruokatauot jne. jne."
Sopimuksien sanamuodoilla on suuri merkitys siinä, voidaanko paikallista sopimista lisätä. Nykyisellään työehtosopimuksissa puhutaan epämääräisesti siitä, kuinka asioita "voidaan sopia toisin". Tämä ei anna ns. rivityöntekijälle todellista neuvottelumahdollisuutta, vaan työnantaja voi johdatella työntekijöitään sopimaan huonoja sopimuksia.
Joka tapauksessa jokaiselle pamilaiselle on suotava mahdollisuus vaikuttaa omiin työehtoihinsa ja -oloihinsa positiivisesti, tämän eteen PAMin on tehtävä töitä. Toivottavasti noin kahden vuoden päästä käteen saatavissa työehtosopimuksissa on jo konkreettisia määräyksiä yksintyöskentelystä tai jopa selkeitä rajoituksia sille. Työskentelyajat ja tauotukset olisi kirjattu pakotteenomaisesti. Näin palveluala olisi paljon houkuttelevampi, kun nuoret miettivät tulevaisuuden ammattejaan.