Kestävää kehitystä
 |
Joonas Tuomivaaran kirjoitus PAMin nettisivujen "Vierasnäppäin" -osiossa 29.4.2009
Muistatteko ajan, jolloin säästäminen tarkoitti rahan laittamista talteen? Ainakin lapsilla säästäminen on nimenomaan tällaista. Aikuisella iällä säästäminen on usein menojen karsimista. Työelämässä se on vain ja ainoastaan kulujen pienentämistä! Kaikista kuluista tulee voida karsia ja tätä kutsutaan säästämiseksi. Usein annetaan ymmärtää, että työ ja sen tekijä, ovat suurimmat kulun aiheuttajat.
Tuodaan yrityselämään lapsena opittu säästämismalli. Voisimme hyvinä kausina siirtää rahaa sivuun, eli tallettaa se johonkin. Kun sille tulee tarvetta, voidaan se varmasti ottaa käyttöön. Nykyisellä mallilla koko yhteiskunta on säästävinään nousukautena. "Vain kohtuullisia palkankorotuksia! Tehostetaan irtisanomalla tuotannollisista syistä!" Miten on mahdollista, että jos niin kutsuttuina hyvinä aikoina on säästetty tähän tapaan, pitää huonoina aikoina säästää samalla tavalla, mutta moninkertaisesti?! Osa jaetuista tulospalkkioista ja osingoista voitaisiin siirtää pahan päivän varalle. Eduskunta säätäköön lait, että yritysten olisi järkevää säästää rahaa, aivan konkreettisina summina tileillään.
Jos yritysten tileille olisi säästettynä hyvien päivien aikoina rahaa, ei säästämistä tarvittaisi huonoina päivinä. Voitaisiin investoida! Panostaa työntekijöihin. Heidän koulutukseensa, suoda niille mahdollisuus kouluttautua, joilta se on joskus puuttunut. Lisätä koulutusta niille, jotka sitä tahtovat. Panostusta tiloihin ja tehokkaiden toimintatapojen löytämiseen. Keksiä ja luoda! Luova työ tarvitsee aikaa ja varmuutta.
Kun työpaikoilla taas työt lisääntyvät, olisi työpaikka entistä paremmin toimiva. Ihmiset motivoituneempia, osaavampia ja kaikkea tukee parempi työympäristö. Jokainen turha mutka on oikaistu, jokainen nivel ja sarana rasvattu.
Kun kannustimina pidetyistä rahoista osa siirretään ihan oikeasti säästöön, voidaan suomalaisista työpaikoista tehdä kaikin puolin parempia. Kilpailukyky ja tehokkuus, sanat joita vihaan, voisivat saada kauniimman soinnin mielikuvissani, kun työpaikkojen kehitys nähdään osana myös työntekijöiden kehittämistä. Samalla luodaan paljon kaivattua turvallisuuden tunnetta ja opitaan yhteisöllisyyttä.
Kaikkien vähääkään talousälyä tai -historiaa muistavan luulisi tietävän, että nousukautta seuraa laskukausi, laskukautta nousukausi, ja tämä toistuu toistumistaan. Tehdään siis kehityksestä hieman kestävämpää ja kauaskantoisempaa.