Arpapeliä ihmiskohtaloilla
 |
Joonas Tuomivaaran kirjoitus PAMin nettisivujen "Vierasnäppäin" -osiossa 25.11.2008
Olen törmännyt joitakin kertoja tilanteeseen, jossa työnantaja irtisanoo työntekijän jolla on paljon sairauspoissaoloja. Olennaista poissaoloissa eivät ole olleet syyt, vaan kuten työnantajat usein ilmaisevat, tilannetta arvioidaan aina kokonaisvaltaisesti ja tapauskohtaisesti. Toisin sanoen vain poissaolojen määrällä on väliä. Tai sitten lähtijät valitaan pärstäkerrointa käyttäen.
Totta kai ymmärrän myös palkanmaksajan kannan, ettei ole kannattavaa pitää palkkalistoilla henkilöitä, jotka eivät ole sopivia tiettyihin töihin. Sairaudet, niiden havaitseminen ja hoidot kuitenkin venyvät usein monen vuoden jaksoiksi. Itse olen kohdannut useita henkilöitä, joilla on esimerkiksi selkävaivojen syiden toteamiseen mennyt kolme vuotta. Samankaltaisia ihmisiä laitetaan usein kylmästi työttömiksi. Mikäli terveydenhuoltojärjestelmämme kuuluu toimia siten, että ihmisiä ei tutkita vaan heidät syydetään täyteen lääkkeitä jopa vuosiksi, on järjestelmä onnistunut tavoitteissaan. Päämäärään on päästy. Fyysisistä vaivoista kärsivä ihminen kohtaa työttömyyden. Psyykkiset vaivat ottavat ihmisen myös tiukkaan puristukseensa kun tulevaisuuden ja nykyhetken vaikeudet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Turvallisuuden tunne ja luottamus tulevaan on karissut.
Jotta työnantajat eivät syyllistyisi nykyisessä määrässä epäinhimilliseen arpapeliin ihmiskohtaloilla, yhteiskunnan tuki tulisi olla nykyistä huomattavasti vahvempaa. Mikäli ihmisten sairaudet ovat pitkittyneet vuosien mittaisiksi poissaoloiksi puutteellisen hoidon takia, on kohtuutonta, että heidän työllistymismahdollisuudet ovat erittäin heikot. Suomen työttömistä lähes puolet ovat työttöminä terveydentilansa vuoksi kun työttömyys on heikentänyt heidän terveyttään tai heidät on jo irtisanottu terveydellisistä syistä. Työttömäksi joutuvilta katoaa usein säännöllinen elämänrytmi, työkyky heikkenee ja sosiaaliset kontaktit vähenee. Miten näillä lääkkeillä kuvitellaan sairauden vuoksi irtisanotun ihmisen työllistyvän. Olisi siis ensiarvoisen tärkeää, että työntekijöistä pidetään kiinni poikkeuksellisen pitkänkin sairauden kohdatessa. Tällöin todennäköisyys heidän selviytymisestään yhteiskuntamme vaatimuksista oman arvon tunto säilyttäen kasvaa huomattavasti.
SATA-komitea voisi ottaa asiakseen miettiä hyvinvoinnin lisäämistä, eikä pitää lähtökohtanaan pahoinvoinnin vähentämistä. Kyseinen komitea miettii mm. työttömyysturvan porrastamista työkokemuksen perusteella. Pitkään työelämässä olleet ansaitsisivat korvauksia vähän ja hiljattain työelämään tulleet vielä vähemmän. Kuitenkin ihmisten ongelmat eivät aina katso heidän ikäänsä. Esim. sairauden vuoksi irtisanotaan ikään katsomatta. Paljon sairastavien työntekijöiden kohdalla voitaisiin työnantajille antaa tukea, jolloin heillä ei tulisi syntyä tarvetta irtisanomisiin väliaikaisen pitkittyneen sairauden vuoksi. Tulevaisuus olisi turvattu ja mm. tulevat sukupolvet oppisivat elämään turvattua elämää!